Täytetty Näätä-verkkolehtiTäytetty Näätä-banneri
edellisiä numeroita ja ilmoituksia

 

Etusivu

Luovan kirjoittamisen kurssi

Tapani Leppänen: Anton Tsehov: Kirsikkapuisto

Mikko Perälä: Suuria suomalaisia osa xxiv

Runoääni

Lyriikan kurssi

Pia Höglund: Salaisuuksienpaljastamis-
kertomus


Luovan kirjoittamisen kurssi

Marja Hakkola: Kultamitali
Marja Hakkola: Unessa kuljen
Timo Holma: Tanka- ja haikurunoja

Topelius-kirjoittajatyöpaja

Anna Anttila: Luistelemassa
Ria Tuomas-Kettunen: Kolme runoa
Timo Hildén: Kolme runoa

Proosatarjotin

Proosan jatkokurssi

Hilkka Hämäläinen: Olivian tarina

Luovan kirjoittamisen kurssi

Saara Kuha: Synnytys
Matti Hakulinen: Tuulen pidossa

Topelius-kirjoittajatyöpaja

Anna Anttila: Vinosäärikerho
Pirjo Parviainen: Sattumia
Kirsti Honkasalo: Syntymäpäivä

 

 

Anton Tsehov: Kirsikkapuisto/Kirsikkatarha

Tapani Leppänen

Kunnioitettu Herra Kirjailija A. Tsehov. Sallikaa minun onnitella Teitä, Anton Pavlovits, näytelmänne "Kirsikkatarha" ensi-illan, joka oli tammikuun 17. päivänä 1904, satavuotispäivän johdosta. Tiedän, että ette ehkä halua muistella tuota päivää ja iltaa Moskovan Taiteellisen Teatterin esittäessä näytelmänne ensi kertaa, ja kuten olette suvainnut lausua, tuon herra K.S. Stanislavskin pilatessa loistavan työnne ohjauksellaan, joka ei lainkaan vastannut sitä, mitä Te suurenmoisella luomuksellanne olitte halunnut julki tuoda. Toisaalta Teidän oikeutettua suuttumustanne varmaan lievitti se valtava innostus, jolla tuo venäläisen näytelmäkirjallisuuden tuorein helmi ja uusi suunnannäyttäjä otettiin vastaan. Kutsuttiinhan Teidät näyttämölle vastaanottamaan onnitteluja ja kuulemaan juhlapuheita Venäjän kulttuurielämän edustajien osoittaessa seisomaan nousten suosiotaan Teille sekä uuden näytelmänne, että 25 -vuotiskirjailijajuhlanne johdosta. Voin vakuuttaa Teille, että tänään runsas sata vuotta myöhemmin näytelmänne elää ja voi hyvin, on nyky-Venäjän oloja ajatellen yhtä ajankohtainen kuin tuolloin, se tunnetaan maailmanlaajuisesti, sitä tulkitaan eri tavoin, ja siitä riidellään sekä teatteritaiteen tekijöiden että kriitikoiden keskuudessa aivan samoin kuin Teidän päivinänne. Rehellisyyden nimissä minun on myös kerrottava Teille, että näytelmäänne pilataan, Kirsikkatarhaanne raiskataan huonoilla ohjauksilla, väärintulkinnoilla, virheellisillä käännnöksillä ja kehnolla näyttelijätyöllä aivan samoin kuin sata vuotta sitten. Senkin uhalla, että pahoitan mielenne ja kääntyilette rauhattomana haudassanne, minun on näytettävä Teille esimerkki siitä, mitä törkeyksiä lehdet kirjoittavat maakunnissa esitellessään loistavaa, joskin monitulkintaista (se Teidän toki on myönnettävä, Anton Pavlovits, sillä sitä se on aina nimeä myöten), teostanne yleisölle näytelmänne tullessa ensi-iltaansa maakunnallisissa teattereissa. Kas tässä suora lainaus eräänkin teatterin käsiohjelmasta. Lukekaa se, mutta olkaa hyvä ja unohtakaa se saman tien. – "Rakas ja kunnioitettava juhlakalu". Ottakaa vastaan vaatimattoman harrastajakynäilijäpersoonani kautta 90 – 100 vuotta Teidän jälkeenne syntyneen sukupolveni onnittelut. Kunnioituksen vakuutuksin, nöyrin ihailijanne, Teidän M.T.L. (Kuopio)

Vanha kaunis kartano on joutumassa vasaran alle. Maatilaa on hoidettu huonosti eikä ulkomailta palaavalla rouvallakaan ole tuomisinaan ihmepelastusta. Mutta joutenoloon tottunut kartanon väki ei perikadon partaallakaan osaa muuta kuin filosofoida. Kauppias, uuden ajan ihminen, ei filosofoi vaan toimii. Hän on toimen mies kaikessa muussa paitsi rakkaudessa. Tässä komediassa moni rakastaa mutta väärää henkilöä. Vähintään yhtä paljon kuin katoavasta elämänmuodosta Kirsikkapuisto on näytelmä tyydyttämättömästä rakkauden kaipuusta. Onni pakenee aina ja hetki kiitää ohi.

Anton Tsehov: Kirsikkapuisto/Kirsikkatarha jatkuu

 

 

Ylöspainike